Luonto Kivitasku-hikingin vaelluksilla:

 

 

Uusimaa:

 

Liikumme Helsingin Keskuspuistossa, joka on Helsingin keuhkot, kaupungin läpi kulkeva lähes 10km pitkä viheralue ja metsäkaistale, joka on kaupunkilaisten vilkkaassa käytössä. Siellä esim. lenkkeillään, suunnistetaan, voimaharjoitellaan, ratsastetaan ja pyöräillään, lumitalvina hiihdetään. Lähiluonnon terveysvaikutukset ovat kiistattomat, kun sinne lähtökin on niin helppoa. Moni saa hyötyliikuntaa palstaviljelijänä esim. Maunulassa tai Pakilassa.

 

Keskuspuistossa asustavia eläimiä ovat mm. hirvi, kauris, mäyrä, kettu, metsäjänis, rusakko, lumikko, orava, supikoira ja piisami. Linnuista pesimälajeja ovat mm. palokärki, hippiäinen, närhi, tiaiset, rautiainen, lehtokerttu, sirittäjä sekä pikkusieppo. Vanhan metsän alueella voi kohdata kanahaukan tai lehtopöllön ja nähdä jopa liito-oravan. Haaganpuroa on kunnostettu talkootöinä siinä määrin, että puroon on saatu nousemaan taimenia. Myös koskikarat viihtyvät tämän ja muiden kaupungin vesistöjen varrella. Kääpälajien runsauskin viittaa luonnon suureen monimuotoisuuteen Helsingin Keskuspuistossa. 

 

Koillismaan alue:

 

Kuusamon ylänkö on vedenjakaja Itämeren Pohjanlahden ja Vienanmeren välissä, ja ilmasto on pohjoisesta sijainnistaan huolimatta leuto. Alueella sataa runsaasti ja siitä kolmasosa sataa talvisin lumena. Kosteuden tiivistyminen korkeimpien vaarojen ja rinteiden puihin muodostaa tykkyä eli puut peittyvät lähes kauttaaltaan lumi- ja jääkuormaan. Kuusi on sopeutunut erityisen hyvin tämän lumikuorman kantamiseen. Näitä tykkylumisia ns. kynttiläkuusia ihaillaan ja kuvataan ahkerasti esim. Riisitunturin kansallispuistossa Posiolla. Siellä on myös harvinaisia rinnesoita sekä alavien soiden alueella kunnostettuja latoja ja latojen jäänteitä muistona laajamittaisesta niittytaloudesta alueella.

Ruska-aika on erityisen värikäs mm. alueella runsaana esiintyvän riekonmarjan punaisen syysvärin vuoksi. Karhun ja ilveksen tiedetään asustavan Riisitunturin alueella, mutta näiden ihmisarkojen eläimien kohtaamisesta voi vain haaveilla. 

Sen sijaan tulet näkemään kuukkeleita puun oksilla taukopaikkojen lähistöllä jossa ne saattavat tulla myös kerjäämään ruokaa.  Kuukkeli on melko kesy ja peloton lintu ja voi oppia syömään kädestä. Kuukkeli on keskikokoinen ja ruskea, ja sen siipien alaosa on lohenpunainen. Lajia esiintyy yhtenäisenä vain Suomen pohjoisella puoliskolla. Lisätietoa täältä. 

Muita Riisitunturilla esiintyviä lintuja ovat: hiirpöllö, taviokuurna, kapustarinta, pohjansirkku ja pikkusirkku. 

Jos olet erittäin tarkkanäköinen ja onnekas, voit nähdä pohjantikan, joka on harvinainen lintu ja pesii vain pohjoisessa.

 

Iivaaran alueen Kuusamossa muodostavat vanhat arvokkaat metsät, ja retkeijöitä houkuttelevat erityisesti 470m korkealta huipulta aukeavat metsä- ja järvimaisemat. Rauhallisen ja erämaisen alueen monipuolinen linnusto kiinnostaa myös lintuharrastajia. 

 

Oulangan kansallispuistolle Kuusamossa tunnusomaista on Oulankajoen ja sen laskujokien muodostamat mutkittelevat joet ja jokilaaksot, niityt ja joen paikoin jylhät töyräät, kosket ja putoukset. Jääkauden vaikutuksia on nähtävissä eri puolilla. Kasvillisuus ja eläimistö on runsaslajista ja monimuotoista ja monet kasvit ovatkin suojelukohteita, esim. harvinainen neidonkenkä, joka on Oulangan kansallispuiston tunnuslaji ja josta voit lukea lisää täältä. 

 

Hossan kansallispuiston maisemia Suomussalmen, Kuusamon ja Taivalkosken kuntien alueella leimaavat mäntykankaat ja kirkkaat vedet, joissa uivat suuret kalat, esim. siiat. Julma-Ölkyn ja Värikallion maisemat kalliomaalauksineen tarjoavat jylhiä korkeuseroja, ja rotkojärven maisemia ja luontoa voi nykyisin ihastella riippusillalta käsin. 

 

Kaikkien alueiden kartat löydät Retkikartta-palvelusta.

 

Andalusia:


Sää Andalusiassa on ympäri vuoden lempeän miellyttävä, mutta vuoristovaelluksia ei suositella kesäkuumalla tai sateisella säällä. Helteelläkin on mahdollista toteuttaa nautinnollista jokipatikkaa.
Keväällä sää on yleensä Suomen kesäsäätä vastaava, mukavan lämmin.

Silloin on vihreää, kukat kukkivat ja linnut laulavat, vettä on joissa paljon, ja se on puhdasta, yleensä juomakelpoista,

ja juomapullojen täyttämiseen on monin paikoin vesipisteitä.


Vaarallisia eläimiä ei Espanjassa ole sen enempää kuin Suomessakaan, ja ne ovat,

kuten meilläkin esim. karhu, susi ja kyykäärme, ihmisarkoja ja välttävät ihmisen kohtaamista.
Ainut varottava, retkeilyoppaissakin mainittu, on männynkulkuekehrääjä- nimisen perhosen

toukka. Se muodostaa mäntymetsissä keväisin jopa metrien pituisia jonoja, joissa on havaittu

satoja toukkia. Toukan karvoitus sisältää ihoa ärsyttäviä piikkejä. Ne ovat erityisen haitallisia lapsille ja koirille. Aikuinen osaa varoa näitä, mutta päälle pudonnutta toukkaa ei pidä poistaa paljain käsin, sillä siitä voi tulla kivulias ihoreaktio.