Työnohjausvaellukset

 

 

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan
avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden
yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä. Työnohjaus sopii niille, jotka haluavat oppia ja kehittyä työssään.


Työnohjausta voidaan antaa yksilölle, ryhmälle tai koko työyhteisölle. Se sopii erilaisille organisaatioille
toimialasta riippumatta. Työnohjauksessa yhdistävänä tekijänä ovat työ ja työyhteisö. Ohjattavat voivat
tehdä samassa tiimissä samaa tai eri työtä. He voivat työskennellä myös samanlaisissa työtehtävissä,
mutta eri tiimeissä. Työnohjausryhmä voidaan myös koota saman alan ammattilaisista eri työpaikoilta. 
Monesti antoisinta on luottamuksellinen ajatustenvaihto pienryhmässä saman alan ammattilaisten kanssa
koulutetun työnohjaajan ohjauksessa. Keskustelu työhön liittyvistä tunteista helpottaa usein esim.
riittämättömyyttä kokevien ahdistusta, ja etenkin ihmissuhde- ja auttamistyössä voivat nämä
riittämättömyyden tunteet korostua. Ryhmässä opitaan toinen toiselta tai vähintään lisätään yhteistä
ymmärrystä.


Empatiaa edellyttävissä töissä puhutaan usein ns. myötätuntouupumuksesta, joka voi väsyttää auttajan ja
työ voi alkaa pikkuhiljaa uuvuttaa. Varsinainen työuupumus on myös yleistä hoitoalan töissä.
Auttamistyöhön katsotaan liittyvän lähtökohtaisesti liiallinen kaikkivoipaisuuden tunne. Kun ei pystykään
auttamaan, se johtaa stressiin, jota hallitakseen työntekijä ottaa etäisyyttä ja voi lopulta kyynistyä.
Kyyninen auttaja ei sitten olekaan enää hyvä auttaja, ja tätä kehitystä tulee kaikin keinoin ehkäistä.
Työ- ja elämänkokemus ja kasvaminen myös ihmisenä auttaa yleensä hallitsemaan tätä stressiä.
Kokeneempien kollegojen tuki koetaan monesti parhaiten auttavaksi, ja lämmin, sopivasti myötätuntoinen,
huumorin sävyttämä suhtautuminen työhön, autettaviin, työtovereihin ja elämään yleensä on paras
selviytymiskeino, kun samalla ymmärtää oman rajallisuutensa ja omat rajansa auttajana.


Vaeltaminen luonnossa auttaa saamaan etäisyyttä työhön. Kulkuun vaihtelevassa maastossa on pakko
keskittyä, ja lisäksi luonnon ilmiöt, kasvit, eläimet, tuoksut, äänet jne. vaativat paneutumista hetkeen.
Luontoympäristön tarjoamista elämyksistä saa nauttia kaikin aistein ja täysin siemauksin. Itsensä
kokeminen osaksi luontoa auttaa saamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.


Kevään ja kesän edetessä vihreys lisääntyy, valoa on runsaasti ja lintujen ääniä loputtomasti. Luonto
muuttuu vuodenajan mukaan ja syksyn tullen metsä hiljenee ja sen värit haalistuvat kirkkaan ruskavaiheen
jälkeen. Vaeltaminen sykähdyttävien maisemien keskellä on parasta rentoutumista työn vastapainoksi.
Ajattelimme yhdistää työnohjauksen ja vaeltamisen ja tarjota tätä lääkäreille koronapandemian
puhkeamisen jälkeisen syksyn ja ruskan aikaan. Saimme ryhmän täyteen ja hyvää palautetta; yhdistelmästä
pidettiin, voimaannuttiin ja verkostoiduttiin.


Sen pohjalta on kehitetty tämä konsepti työterveyspsykologeille ja esimiestehtävissä toimiville lääkäreille.
Työnohjausta on nyt enemmän, yhtäjaksoisesti aamupäivän ajan, ja vaellukset alkavat näin ollen
myöhemmin. Valoisaan kevätaikaan ei illan pimeneminenkään ole ongelma.

 

Lue lisää edellisistä vaelluksistamme:

 

 

Seuraavat vaellukset: