Ajankohtaista

Pariskunnat näyttävät riitelevän melko lailla samoista asioista jopa vuodesta toiseen, ja monet toistavat
näitä vielä uusissa suhteissaan.


Helsingin sanomien kevään -20 kyselyssä, johon tuli n. 160 vastausta, liittyivät yleisimmät riidan aiheet:
1. Kotitöihin
2. Rahankäyttöön
3. Kasvatukseen
4. Puhumiseen
5. Elämänkatsomukseen, kuten politiikkaan tai uskontoon liittyviin asioihin


Tavallisimmin naiset toivovat miehen osallistuvan enemmän kotitöihin. Miehet taas perustelevat osallistumattomuuttaan ns. miesten töillä, joita ovat pienet korjaustyöt, renkaan vaihdot tai vastaavat.
Palkkatyö imee monen voimia siinä määrin, että kotitöitä ei tahdo enää jaksaa. Lisäksi monesti törmäävät ihanteet ja todellisuus. ”Haluaisin kodin olevan siistimpi, mutta meillä on kunnollinen kaaos.” Tähän sopeutuminen taas liittyy ihmisen taustaan ja esim. lapsuudenkodin käytäntöihin ja toisaalta persoonallisuuteen. Toiset ovat boheemimpia ja sietävät sekasotkua ja keskeneräisyyttä toisia paremmin.
Jos parin ihanteet ja sietokyky ovat kovin kaukana toisistaan, ei yhteentörmäyksiä voi välttää. Omasta ja toisen taustasta ja sietokyvystä on hyvä olla tietoinen ja pyrkiä ymmärtämään niin omaa kuin myös toisen käyttäytymistä. Asioista kannattaa sopia tasapuolisuuden toteutumiseksi, jos kumpikin käy päivätyössä. Kotiäidillä pitäisi olla aikaa kotitöihin ja toisaalta remonttia tekevältä mieheltä ei tulisi odottaa esim. ruoanlaittoa. Jos perheessä on lapsia, on tasapuolista jakaa lastenhoitoon ja toisaalta muihin
kotitöihin liittyvät tehtävät esim. vuoroviikko- periaatteella. Joskus yhteinen siivouspäivä ratkaisee ongelmat.


Kun talous on vakaa, riidellään harvemmin, mutta kun rahasta on tiukkaa, riita puhkeaa helpommin. Yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa rahaa suhteessa tuloihinsa, on monessa perheessä hyvä ratkaisu. Sieltä maksetaan kodin juoksevat yhdessä sovitut kulut ja esim. ruokamenot. Yhdessä voidaan myös pohtia, että esim. minkälaiseen lomailuun tai hankintoihin on varaa.
Lastenkasvatukseen liittyvät asenteet juontavat paljolti omasta lapsuudesta ja kasvuympäristöstä. Sitä on hyvä itsekseen tarkastella, että mikä omassa lapsuudessa on ollut hyvää ja mikä olisi ehkä voinut mennä toisin. Ankaran isän malli voi näkyä liiallisena jyrkkyytenä omien lasten suhteen, mikä voi esim. järkyttää puolisoa. Toisaalta myös ns. vapaan kasvatuksen saanut kohtelee omia lapsiaan vapaammin kuin se, joka on tottunut noudattamaan tiukkoja rajoja jo lapsena.
Joskus lapsuuden kokemukset ovat vaikeita ja lapsena traumatisoitunut aikuinen tarvitsee mahdollisesti psykoterapeuttista tukea jopa vuosien ajan. Puolisolta se edellyttää paitsi tietoa asiasta, niin myös suurta ymmärrystä ja kykyä tukea toista. On tiedostettava, että lapsuuden traumat voivat heijastua myös seksielämään.


Toiset ovat puheliaampia kuin toiset, ja usein juuri naiset haluaisivat puhua enemmän ja moittivat miehiään puhumattomuudesta. Naiset haluavat miestensä nimenomaan sanoittavan tunteitaan, mutta usein mies ilmaisee tunteitaan teoilla pikemmin kuin sanoilla. Kovasti tunteistaan puhuvaa miestä pidetään miesten kesken jossain määrin kummajaisena. Miehet myös kokevat antavansa tunnetiedosta avautumalla toiselle lyömäaseen. Miehelle mahdollisen heikkouden osoittamisen välttäminen voi olla myös opittu malli.

 

Ihmisten tausta poikkeaa koulutuksen, vanhempien varallisuuden ja ns. sosiaaliluokan tai kotipaikan suhteen. Esim. maalla kasvaneilla vs. kaupunkilaisilla ja toisaalta eri puolella maata tai jopa eri kulttuurien piirissä kasvaneilla voi olla toisistaan poikkeavia ja hyvinkin erilaisia käyttäytymismalleja.
Jos erilaisuuden sieto on matalalla tasolla, ei kannata valita kumppaniakaan kovin erilaisesta taustasta. Jos taas erilaisuus kiehtoo arvotasolla eikä ainoastaan uutuuden viehätyksenä, voi hyvinkin päätyä onnistuneeseen suhteeseen esim. hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan ulkomaalaisen kanssa. Taustoista on hyvä olla tietoinen ja ymmärtää niiden vaikutukset eri elämänalueisiin. Suurimpia yhteentörmäyksiä ja pettymyksiä voi tulla liitoissa, joissa kumppanit ovat eri maista, joissa naisen asema on janan ääripäissä, ja
ongelmien mahdollisuutta ei alun perin ymmärretä.

 

Yllättäen kyselyssä ei noussut esiin seksuaalisuus, joka on kuitenkin valtava voima ja olennainen perinteinen parisuhteen ristiriitojen aiheuttaja. Arvelen, että jos seksi ei toimi, ongelmat esim. kotitöissä ja muissa arjen asioissa korostuvat ja riski sivusuhteisiin ja siten myös eroihin lisääntyy. Jos taas läheisyyttä ja hellyyttä riittää molempia tyydyttävällä tavalla, pienet murheet ja erimielisyydet unohtuvat ja niiden merkitys vähenee. Alttius palvella ja miellyttää toista lisääntyy.
Sen vuoksi seksuaalisuuden vaalimiseen tulisi erityisesti panostaa ja tulla puolitiehen vastaan siten, että tilanne on molemmille hyväksyttävä. Haluttoman vaimon tai miehen kannattaisi opetella aktivoimaan seksuaalisuuttaan eri keinoin, myös kertomalla puolisolle toiveistaan, ja toisaalta halukkaamman puolison hillitsemään halujaan tai purkamaan seksuaalienergiaansa esim. urheiluun tai harrastaa sooloseksiä useammin.
Haluttomuuden taustalla voi joskus olla psyykkinen tai fyysinen sairaus tai uupumus, ja sen mahdollisuus tulee tietysti selvittää. Puolisolle kannattaa kertoa ongelmista ja mahdollisista menossa olevista tutkimuksista, jolloin ymmärrys toista kohtaan lisääntyy.
Avoimuus on tässäkin asiassa avainsana, hellyys mahdollisuus intohimoon.