Diabetes- lehden otsikko herätti huomioni, ”miksi ihmiset vanhenevat eri tahtiin?”
Aloin ahmia juttua, josko siinä olisi itselleni jotain uutta. Luin vanhan tutun asian kertausta, mutta se
vahvisti käsityksiäni ja toi jotain uusiakin näkökulmia viime vuosien innostavasta tutkimuskohteesta,
telomeereista biologisen iän mittareina.
Telomeerit ovat kromosomien päässä olevia DNA-jaksoja, jotka lyhenevät vanhetessa, mutta eri ihmisillä eri
tahtiin. Mitä nämä tekijät ovat, on valtavan kiinnostava aihe, ja siihen voi liittyä potentiaalisesti suuriakin
kaupallisia ja poliittisia intressejä.
Biologista ikää voidaan mitata erilaisten toimintakykytestien avulla tai arvioida esim. aistien toimintaa, ja
voidaan sanoa, että hyvä lihasvoima, näkö ja kuulo kuusikymppisenä enteilee pitkää ikää.
Myös koettu ikä voi ennustaa elämän pituutta. Nuoreksi itsensä kokeva ei epäröi hakea kokemuksia ja
elämyksiä, hän elää siten mielenkiintoista elämää ja voi elää pitkään.
Professori Timo Strandbergin mukaan ihmisen takuuaika on 65 vuotta. Siihen voi saada 20–30 vuotta lisää,
jos hoitaa asiansa hyvin. Kronologiseen vanhenemiseen emme voi vaikuttaa, mutta biologiseen kyllä.
Olemme yhtä vanhoja kuin valtimomme, jotka vaikuttavat koko elimistömme toimintaan. Valtimoiden
vointi on erityisen tärkeää sydämessä, joka pumppaa veren kaikkialle, aivoissa, jotka säätelevät hermoston
toimintaa, ja suurissa sekä pienissä suonissa, joiden avulla verenkierto huolehtii energian saannista
lihaksille, jänteille, nivelille, ja kuonan poistosta niistä.
Ehkäisemällä valtimosairauksia ja niiden riskejä, kuten korkeaa verenpainetta ja kolesterolia, liikkumalla ja
pysymällä normaalipainoisena, välttämällä tupakointia ja päihteitä, nukkumalla riittävästi ja syömällä
ravintosuositusten mukaan, voi vaikuttaa myös itse vanhenemisprosessiin.
Telomeerit ovat esim. sepelvaltimotaudissa ja verenpainetaudissa normaalia lyhyempiä. Diabeetikon
verisuonet ja muut kudokset vanhenevat selvästi ennenaikaisesti. Taustalla on muun muassa matala-
asteinen tulehdus ja solujen aineenvaihduntaan liittyvä hapettumisstressi. Myös pitkäkestoinen stressille
altistuminen voi lyhentää telomeereja.
Lääketieteen Nobelin palkinto myönnettiin vuonna 2009 juuri telomeeritutkimuksesta. Oli uusi tieto, että
lyhentyneet telomeerit ja puutteellinen telomeraasi -aktiivisuus laukaisevat solun vanhenemisen – ilmiön,
jossa solu ei kykene enää jakaantumaan, vaan kuolee. Jo aiemmin oli tiedetty, että telomeerit suojaavat
jotenkin kromosomien päitä, mutta niiden koostumus ja ylläpito olivat pitkään mysteeri.
Miten sitten hoitaa telomeereja? Se edellyttää – yllätys, yllätys - terveellisiä elämäntapoja ja stressin
välttämistä tai tehokkaiden stressinhallintakeinojen, kuten esim. meditoinnin ja tietoisen läsnäolon
kaltaisten keinojen käyttöä. Mieltymykset eri keinoista vaihtelevat, mutta todennäköisesti tärkeintä on
saada hermoston toiminta tasapainoon siten, että sympaattinen hermosto lepää välillä ja
parasympaattinen vallitsee. Jatkuva pelko ja taisteluun valmistautuminen lyhentää myös telomeereja.
Uusi mielenkiintoinen tutkimuskohde on myös resilienssi eli kyky selviytyä vastoinkäymisistä ja sairauksista.
Se näyttää vaihtelevan eri ihmisillä ja siihen vaikuttaa paitsi geenit, niin myös ympäristö ja elämäntavat.
Monesti resilientti toimintatapa on ainakin jossain määrin opittua, ja sikäli vanhemmat vaikuttavat lastensa
tulevaisuuteen – ja telomeereihin - suuresti paitsi geenien niin myös oman käyttäytymisensä avulla.
Äidilläni oli tapana sanoa: jos et nuku tänä yönä, niin seuraavanapa nukut. Tämä itseään toteuttava ennuste
on toiminut kohdallani, ja luotan siihen, että tarpeeksi väsyneenä ihminen nukkuu.
Kaikki edellisten sukupolvien neuvot eivät kuitenkaan ole eduksi. Suomalaiseen sisuun liittyvä pärjäämisen
mentaliteetti voi vaikuttaa liiallisesti siihen suuntaan, ettei anneta periksi ja painetaan läpi harmaan kiven
siten, että uuvutaan - ja sairastutaan. Se taas lyhentää telomeereja.
Elä elämääsi nauttien ja uutta kokien, mutta etsi kultainen keskitie ponnistelun ja levon välillä ja opi
näkemään myös elämän kauneus!