Ajankohtaista

< Takaisin

Kävin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa kuuntelemassa parin tunnin ajan tiedettä popularisoivan ohjelman unesta.  Äänessä olivat biologi, eläinlääkäri, unitutkija ja farmakologi, juontajana kokenut toimittaja. Sain kertausta ja vahvistusta jo aiemmin oppimaani ja ymmärrykseeni, että miten valtavan tärkeä asia ihmisen terveydelle uni on, seuraanhan myös alan tutkimusta unettomuuden hoidon erityispätevyyden hankkimiseen liittyen. 

 

Kiinnostavaa olivat tiedot eläinten unesta ja sen häiriintymisestä, ja toisaalta, miten eri pituisia unia eri eläinlajit nukkuvat, esim. lepakko voi nukkua 20 tuntia, kun taas norsu selviää 2 tunnin yöunilla. Mietimme myöhemmin mieheni kanssa, että mitkä lajinkehitykseen vaikuttavat, uhkaavat asiat ja ehkä vieläkin isommat eliöt ovatkaan elefantiksi kehittyneen lajilinjan unta häirinneet, mene tiedä. Evoluutiossa saattaa olla syy siihen, miksi elefantti nukkuu niin vähän. Nukkuvista elefanteista ei ole juuri kuvia, kun taas savannilla lötköttelevistä leijonista niitä on kosolti. Kaikki kissaeläimet nukkuvat paljon, aikuinen kotikissa jopa puolet vuorokaudesta. 

 

Aivojen tehopesu, ns. glymfaattinen kierto, uudehkona tieteellisenä löytönä tuli mainituksi ja eri univaiheet kerratuksi. Niiden merkitystä tosin ei täysin vieläkään täsmällisesti tunneta, mutta on ilmeistä, että eri univaiheet ovat välttämättömiä optimaalisen tasapainon saavuttamiseksi mm. hormonitoiminnan, stressin- ja kivunsiedon, muistin, mielialan, vastustuskyvyn ja sosiaalisuuden kannalta. Vilkas tutkimustoiminta kohdistuu siihen, miten eri aineet, kuten adenosiini, aivojen unihiekka, muodostuvat ja vaikuttavat ja miksi toiminta häiriintyy. 

 

Uusi hieno näkemys oli biologin ajatus siitä, että unta olisi pidettävä upeana ja arvostettavana asiana elämässä eikä työnnettävä sitä syrjään ja tingittävä siitä tärkeämpien asioiden tieltä. Jo lasten kasvatuksessa tulisi unta ajatella uudella tavalla, jännittävänä, uudistumista ja solujen korjausta mahdollistavana tapahtumana eikä pakkopullana. ”Nyt on mentävä nukkumaan”- kehotus tulisikin korvata kehotuksella: ”Nyt saat lähteä mielen seikkailuretkelle, katselemaan unia! ”

 

Farmakologi puhui ruminaatiosta, märehtimisestä, joka on uusi termi kuvaamaan psyykkiseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvää asioiden pyörittelyä mielessä ja sitä näkyy käytettävän paljon myös psykiatrien lausunnoissa. Iso osa ruminaatiosta on ahdistuneisuutta, joka ilmenee unettomuutena. Aivot tulkitsevat uhkaa, joka pitäisi jotenkin ratkaista, ja samalla ihminen miettii, älyllinen olento kun on, ongelmien ratkaisua eikä vähiten omaa osuuttaan siinä jopa sitä mielessään suurentaen ja itseään syyllistäen. Ruminoiva ihminen on armoton eikä tunne vähääkään itsemyötätuntoa, ja silloin terapeutin tai muun hoitavan tahon tulisi löytää keinot korostaa juuri tätä armon kehittämistä itseä kohtaan. 

Masennuslääkehoidosta ja terapiastakin on hidas apu unettomuuteen, ja parastaikaan tutkitaan uusia lyhytvaikutteisia lääkeaineita mahdollistamaan riittävää määrää fysiologista unta, johon näyttää kuitenkin liittyvän myös masennusoireiden tehokas lievittyminen.  

 

On jo pitkään ymmärretty, että aktiivinen päivä turvaa hyvää yöunta ja että hoitovaste lujittuu unessa. Sikäli myös aktivoivat masennuslääkkeet voivat parantaa unta, kunhan ruminaatio ei lisäänny.